olin unohtanu tän kokokaan

No, ei se mitään. Olen laihtunut. Olen saanut hyväpalkkaisen työpaikan. Ei kai sen ihmeempää. Vapaapäivä, kahvia, pakkasta..

Vaaka oli ilkeä tänään, näytti puoli kiloa enemmän kun viimeksi. Tänään pidän leivättömän päivän ja kahvia vasta ratsastuksien jälkeen.

Nyt pitäisi lähteä raahaamaan pojat hoitoon, mutta pukeminen tuntuu olevan niille yhtä vaikeaa kun äidilleenkin. Mikän vaate ei sovi eikä kelpaa. Jospa kävis laittaan auton käyntiin.

Kyllä tossa nyt joku mainos pyörii, mutta onko se oikea?

Heräsin jo ennen seitsemää, mikä tuntuu kyllä ylivoimaiselta vapaan viikonlopun jäljiltä. 9.30 pitäisi olla kaupungissa käymässä oikeutta. EIKÄ MULLA OLE MITÄÄN MITÄ LAITTAA PÄÄLLE!! Pitäisi näyttää uskottavalta äiti-ihmiseltä, mutta kun näytän takkuiselta peikolta.

Tänne voi kai laittaa kuviakin, heti kun keksin miten ja minkä kokoisia ne saa olla, voin tunkea tänne kuvatukseni.

Patistelen tyttöä kouluun, saa nähhä kerkeääkö linja-autoon, vähän tipalle menee.

Joo ei tajua.

Olen mainoksen uhri. Olen nähnyt tästä kuplahuoneesta useita mainoksia tv:stä. Ja tietenkin tänne piti tulla. Ja rekkautua. Ja vieläpä aloittaa BLOGI En ole aiemmin bloggaillut. Pienenä pitänyt päiväkirjaa. Niin ja galtsussa tietty.

Olen tavallinen pieni ihmisen puolikas. Ehkä siksi minun on vaikea ymmärtää tätä, joka toinen sana ruotsia.. No, kai tätä rupeaa tajuamaan, tai sitten ei. Ja mikähän mainos ja koodi pitää laittaa mihin että tästä saa vielä rahaa, häh?

Tämä kehtaa väittää vieläpä että olen vanhempi, mitä olen. Olen oikesti vielä 25

Ettei pääni menisi vallan jumiin, taidan lähteä tallihommiin ja katsella tätä uusiksi huomenna.